“The limits of my language means the limits of my world.”
― Ludwig Wittgenstein
Laskin, että olisin kohdannut tän reissun ekan kuukauden aikana yhteensä 18 eri kieltä.
’Bestikseni’ on ollut vuoroittain järjestyksessä joko belgialainen, itävaltalainen, intiaanitaustaista paikallisväestöä, puolalainen, israelilainen, USA:lainen, irlanti-/irakilainen, aussi/libanonilainen, täysin irkku, guatemalalainen, ranskalainen tai kanadalainen.
Parin viime viikon aikana olen asustellut entuudestaan tuntemattoman paikallisen inkkariperheen helmassa opiskellessani espanjaa.
Paljon eri naamoja, paljon eri kieliä.
Kirjoitan henkilökohtaisessa blogissani enemmän siitä, mitä kaikkea tämä kummallinen maailma on opettanut minulle.
Anyways, lisäksi ’paiskoin’ myös duunia yhessä kahvilassa natiivien ympäröimänä ja siinä lomassa kerkesin tutustumaan lukuisiin paikallisiin.
Käytännössä siis laiskottelin, jauhoin paskaa ja nautin ilmaisesta asutuksesta.
Flaamia, hibrua, espanjaa, venäjää ja englantia sekaisin. Kiedveli sodvelmussa.
Opin jopa paikallisen Tz’utujil -kielen alkeita. ’Utz aawach?’ – miten menee?
Espanjan kielessä on tylyä sanoa ”minä ja ystäväni” ja järjestys onkin automaattisesti toisinpäin. Ystävät laitetaan siis edelle. Muuten vaikutat kusipäältä.
Pompuraawissa, Australian arojen aborginaliväestöjen kielessä, ei tunneta oikeata eikä vasenta vaan asioiden sijainti ilmaistaan aina ilmansuuntien mukaan. ”Sun koillisen puoleisen jalan polven luoteispuolella on hämähäkki”, he huudahtaisivat. Nää jannut on vissiin aika kovia jäbiä suunnistamaan ja ovat aina ns. ’kartalla.’
Korean kielessä ei ole ollenkaan intonaatiota. Vihaa ja surua on kuulemma välillä hankala ilmaista.
Kiinan kielessä taas tavataan viisi eri intonaatiomuotoa, joilla jokaisen sanan merkitys muuttuu. Sana ”ma” voi tarkoittaa siis joko äitiä, hamppua, hevosta, kiroilemista, tai kyssärin pääteliitettä. Lisäksi niiden tuhansien ja tuhansien eri merkkien kirjoitusjärjestys vaikuttaa kriittisesti lauseen lopulliseen merkitykseen. Merkeistä saa siis lukuisia eri lauseita aikaiseksi.
Hibrut ja arabit kiskovat kirjansa väärinpäin. Siis oikealta vasemalle. Se näyttää hassulta.
Meksikon puolella paikallisväestö palpattaa yucatecin kieltä. Siinä asiat tunnistetaan useimmiten materiaalin perusteella eikä muodon, kuten länsimaissa tavataan tunnistaa.
Jos haluat ilmaista venäjäksi, että menit kauppaan, sinun on käytettävä verbiä ’hodila.’ Tällöin ilmaiset samalla, että olet nainen, että tulit takaisin ja että kävelit tosissaankin jaloin. Kuinka kompaktia!
Saksa, eesti ja suomi ovat esimerkkejä futuurittomista kielistä. Meidän kielessä tuleva tekeminen tuntuu olevan lähempänä nykyhetkeä. Esimerkiksi verbi ”ryyppään” voi viitata huomiseen, uuteenvuoteen tai tähänhetkeen.
Eräs paljon huomiota saanut tutkimus löysi, että maiden asukkaat, jotka eivät puhu futuurilla ovat n. 30% kovempia sällejä säästämään.
En ole kielitieteilijä, sosiologi taikka ekonomi, mutta mitähän kettua?
Jos nyt pysähdyt ajattelemaan, niin se kieli, jota puhut, on sama kieli, jolla ajattelet. Eikö vain?
Jäin pähkäilemään millä tavoin puhumani kieli sitten vaikuttaa tekemiini päätöksiin ja ajatuksenjuoksuuni? Ajattelavatko eri kieltä puhuvat ihmiset eri asioita ja eri tavalla?
Pitävätkö esimerkiksi espanjan natiivit ystäviään läheisimpinä, arvostavatko he heitä enemmän, jos puheessaan ystävät laitetaan luontaisesti aina itsensä edelle?
Voisiko suomen kieli olla siis suurikin osatekijä siihen, että asiat nyt on miten on Suomessa?
Jos kielemme tosiaan muovaa miten ajattelemme? Ja ajatuksemme ovat tietysti suorassa kytköksessä tekemisiimme?
En väitä, että taskuistani löytyisi vastauksia kaikkiin näihin kieltäkutkuttaviin kysymyksiin.
Listaan kuitenkin enemmän kuulumisiani, ajatuksiani maailmalta ja tekemisiäni viimeisimmissä blogipostauksessani omalla saitillani: www.blahdog.com
Sillä välin muistakaa, että:
“Silence is the language of god, all else is poor translation.”
― RumiMutta muistathan kuitenkin jättää kommenttisi, ajatuksesi ja haasteesi päänvaivakseni
Hasta luego,
Karri
facebook.com/blaahdog
