Kuvan maisemat vilisevät taustalla tätä lausetta kirjoittaessani. Reppureissailen tällähetkellä aivan yksin keskellä Guatemalan viidakkoa epäilemättä maailman kauneimman järven rannalla, jonka juurelta vuorten nokat kohoavat jopa 4,2km korkeuksiin repien pilviverhon halki.
Aikaisemmin oon suhaillu reppu selässä aivan omillani Kaakkois-Aasiassa Thaimaan ja Kambodzan mailla.
Millaista se lopulta on? Mitä kannattaa ottaa huomioon jos reissaat aivan yksin? Olisikohan jopa sinustakin mahdollisesti siihen?
Oon listaillut 7 minua henkilökohtaisesti inspiroivinta syytä, joiden takia oon tälläkin hetkellä maailmalla. Ne löytyvät mun omalta blogisaitilta osotteesta:
http://www.blahdog.com/inspiration-to-travel-alone
Suosittelen tsekkaamaan!
Mutta hypätäänpä aiheeseen.
Lentokoneessa istuessani, jo ennen matkani varsinaista alkua, pääsen maistelemaan yksinäisyyden synkkää puolta. Vieressäni istuu pariskunta, naureskellen, pelaten korttia ja juoden viiniä. Heillä on reissullaan aina toisensa, joka yö vierellä ja joka päivä ravintolaseurana.
Tunnen lähinnä kateutta.
Edelliseen tilanteeseen kiteytyy kuitenkin myös yksin reissaamisen suurin ilo.
Pian huomaan tutustuneeni vierustoveriini Hondurasista ja lennon jälkeen on tippunut varsin avosylikästä kutsua kyläilemään uuden frendini casaan ilmaiseksi koska vain. Uusi toverini lupautui jopa noukkimaan minut autolla Guatemalan puolelta rajan yli.
Sauna keskellä Väli-Amerikkaa?
Istuessani saunassa – siis todellakin – keskellä Väli-Amerikkaa, pienen hippikylän suojuksissa, belgialainen toverini kertoo oman mielipiteensä yksin matkustamista ja sen parhaista puolista. Hänen sanojensa mukaan on vapauttavaa, kun voi mennä kuinka itse haluaa. Tavatessaan samanmielisiä ja kiinnostavia ihmisiä on mahdollisuus vain jättää omat suunnitelmat ja mennä heidän mukanaan.
Australialainen mimmi taas tokasee lyhyesti ja ytimekkäästi vastauksensa samaiseen tiedusteluuni: ”freedom.” Hänellä on nyt takana 6kk yksineloa maailmalla.
Ja näin se onkin. Ei ole aina sitä kaveria, jota odotella joka tilanteessa. Voi mennä miten tykkää ja täysin oman pään mukaan. Täydellistä vapautta.
Samalla olet pakotettu tapaamaan kokoajan ihmisiä. Muuten aika käy pitkästyttäväksi. Minulle se tarkoittaa välillä väkisinkin heittäytymistä ahdistaviinkin tilanteisiin.
Toisaalta se ajaa minua kohti suurempia päämääriäni kehittyä sosiaalisena olentona heittäytyessäni mukavuusalueen rajamaille. Lopulta simppeli ’Hola! Que tal?’ vie täälläpäin maailmaa allekirjoittaneen mitä hurjimpiin keskusteluihin. Missäpäin tahansa melkein se kasuaali ’whatsup’ joutaisi riittämään sysäämään keskustelua eteenpäin.
Lopulta varsinkin reissaajat ovat pohjimmiltaan todella ystävällistä populaa, joihin tutustuminen käy introvertimmältäkin yksilöltä.
Kun olet pakotettu tutustumaan päivittäinkin uusiin ihmisiin, kuulet ja näät niin paljon hienoja ja kiehtovia tarinoita. Ajaudut lopulta seikkailuihin, joihin et olisi edes uneksinut päätyväsi.
Tarinoita maailmalta
Mulle ehkä se suurenmoisin osa reissua onkin nimenomaan vastaantulevat ihmiset ja heidän tarinansa.
Pohjois-Thaimaassa tapasin ihmisiä Etelä-Afrikasta, Nepalista, Australiasta, Pakistanista, Saksasta, Ranskasta, Israelista, Irlannista, Kanadasta, Belgiasta, Brasiliasta, Kiinasta ja Singaporesta vain muutamia maita mainitakseni.
Kolme brittiä olivat juuri päättäneet 3 kuukauden vapaaehtois-hyväntekeväisyystyöprojektin Indonesiassa, jonka aikana he rakensivat paikallisia kyliä nollasta ylöspäin tuoden heille sähköt, vedet ja katot ylleen. Samalla he päätyivät itse nukkumaan välillä jopa mudassa ulkona, sopeutuen ja asettuen paikallisten kenkiin. Kyse oli siis täysin rahoittamattomasta hyväntekeväisyystyöstä, itse käsin tehden. Kuulemma aikamoisen kasvattava kokemus.
Eräs nepalilainen mies kertoi minulle yhden pysähdyttävimmistä tarinoista, joka oli vähintään kuin jostain leffasta. Hän oli joutunut auto-onnettomuuteen vaimonsa ollessa kyytiläisenä. Auto oli lentänyt suoraan tieltä alas muutaman metrin ojaan. Molemmat oli lennätetty helikoptereilla jostain syystä eri sairaaloihin. Lopulta he molemmat olivat kuullet puolisonsa kuolleen. 8 vuoden jälkeen mies oli saanut tietää rakastetunsa olevankin elossa. Etsittyään sydänkälynsä käsiinsä, hän oli siirtynyt elämässään jo eteenpäin uuden miehen kanssa. Nyt mies hukutti suruaan viinalla.
Yksi hollantilainen halusi olla ammatiltaan hengellinen ohjaaja, toinen jenkki taas julkinen puhuja, kolmas oli kiertänyt maailmaa vuoden opettaen englantia mm. Koreassa ja Kiinassa.
Ei voi olla inspiroitumatta. Jos en olisi koskaan lähtenyt yksin reissulle, en olisi koskaan tavannut kaikkia näitä ihmisiä.
Kaverin kanssa reissatessa sinulla on aina hänet ja istutte usein päivät ravintolassa kahden. Ei ole alituista tarvetta tutustua uusiin ihmisiin. Sattumalta tekee uuden kontaktin ryypiskellessään illalla kylillä, mutta siihen se lopulta ehkä jääkin.
Huomaat nopeasti, että yksin reissatessa et olekaan koskaan yksin.
Parhaassa tapauksessa saatat tehdä jopa elämänystäviä toiselta puolelta maailmaa.
Mitä vielä odotat?
Jos tunnet tässä vaiheessa jo palavaa tarvetta pakata kamat ja lähteä omin päin maailmalle, niin olisi ehkä paikallaan palauttaa jalat takas maan pinnalle.
Ei tarvitse maisterintutkintoa rakettitieteistä ymmärtääkseen, että matkustelu on aina kohde-riippuvaista. Jotkin paikat ovat toisia vaarallisempia kuin toiset, toisaalla on vain hauskempaa ystävien kanssa ja toisaalla taas on niin iso kielimuuri ja vähän muita reissaajia, ettei ole mahdollista edes tutustua hyvin muihin ihmisiin.
Yksin reissatessa otan myös usein bussit, veneet, lentokoneet yms. yksin. Sitä tulee helpostikin vietettyä vähintään viikon verran öitä yksin ilman vierustoveria sängyssä. Se todellakin on ajoittain yksinäistä puuhaa.
Lopulta onkin kysymys vain siitä millainen ihminen sinä olet. Oletko itsenäinen? Vietätkö paljon aikaa yksin? Tunnetko sietämätöntä kärsimystä, jos vietät kaksi yötä ilman vierustoveria? Etkö silloinkaan jaksa enää odottaa, että voit soittaa ystävällesi ja purkaa huolesi? Oletko rohkea? Haluatko olla jatkuvasti hypersosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin?
Parhaiten yksin matkustaminen sopiikin juuri meikäläisen kaltaisille ihmisille. Meille jotka kokevat tarvetta etsiskellä itseään ja elämän saloja. Meille jotka eivät tunne selkeää kutsumusta jotain ammattia kohtaan ja pohtivat tulevaansa.
Itsetutkiskelun merkitystä ei tulisi minusta aliarvioida. Se on terveellistä itsekullekkin. Ja mikäs sen parempaa kuin heittää reppu niskaan ja harrastaa sitä reissun päällä. 
Kirjoituksien päätteeksi haluan aina haastaa lukijani kokeilemaan jotain uutta. Klikkaile osoitteeseen http/blahdog.com/inspiration-to-travel-alone lue selkeämmät mietteeni yksin reissaamisesta ja jos oot rohkealla tuulella, niin tartu haasteeseen!
Vastaavasti haasteita mulle saa taas jakaa samassa osoitteessa kommentteina. Viimeisin to-do-listalleni päätynyt haaste oli kiivetä Nicaraguassa aktiiviselle tulivuorelle ja ottaa sieltä kuva. Se ois aikomus toteuttaa kuhan pääsen mestoille!
Yksin reissaamisesta maailmalla naisena, suosittelen tsekkaamaan edellisen linkin lopusta upean blogikirjoituksen australialaisen naisen näkökulmasta. Hän selostaa mahtavasti millaista on olla maailmalla yksin naispuolisena henkilönä.
Jos haluat sysätä meikäläistä muullakin tavoin reissulla eteenpäin, niin voit klikata oheiseen linkkiin, jolloin tämä kyseinen saitti mahdollisesti rahoittaisi mun tulevia temmellyksiä. Se vie ehkä kaksi sekuntia ja on sinulle täysin ilmaista
http://signup.trevolta.com/invite/XSA5B361543
Toivon, että onnistuin inspiroimaan sinua
-K the dog
www.blahdog.com
www.facebook.com/qurri
Kuvalinkit:
1. http://4.bp.blogspot.com/-KnG2yoVCQxw/Ue9B8pPaluI/AAAAAAAAHNk/LI69bnmEpTk/s1600/10205_10151319548245824_1764391248_n.jpg
2. http://susiesheartpathblog.files.wordpress.com/2012/03/henrymiller-new-way-of-seeing-things.jpg
